Nyt on kesä parhaimmillaan. Niityt kukkivat komeasti ja perhosia ja pörriäisiä riittää. Yhdestoista kesä on menossa nykyisellä pihallamme. Vuosien saatossa on paljon kulunut aikaa viikatteen, raivaussahan, ruoholeikkurin ja haravan kanssa hikoillessa, ja se näkyy kasvi- ja hyönteislajistossa.
Niityt vaativat hoitoa
Niiton ja niittojätteen korjuun ovat köyhdyttäneet maaperän ravinteisuutta. Korkeiden heinien, horsman ja vatukon, koiranputken väheneminen on antanut tilaa monilajisemmalle niittylajistolle. Meidän onni on, että täällä on laidunnettu ehkä 70 -luvulla asti, eikä laajoja leikattuja nurmikoita ole perustettu. Pihaa on jouduttu mylläämään erinäisistä syistä, mikä on myös nostanut alueen siemenpankista uusia lajeja. Aivan varmasti tulevina vuosina siemenpankista nousee vielä useita yllätyksiä. Lisäksi kuivat kesät ovat myös vaikuttaneet, että rehevyydestä ja kosteudesta hyötyvät lajit ovat taantumaan päin. Jokainen kesä myös tuo yllätyksiä, ja niittyjen kasvilajisto muuttuu vuosittain. Puna-ailakki viihtyy lähes joka paikassa, kukkii joka vuosi ja tänä kesänä kukinta on jatkunut jo kuukauden ajan. Tämän vuoden yllättäjä on päivänkakkara. Sitä on esiintynyt aiemmin varsin vähän, mutta nyt sitä löytyy joka puolelta. Matarat ja särmäkuismat ovat aloittaneet kukintansa. Kangasajuruohoa ja oranssikeltanoa on tullut aiemmasta pihastani siirrettyjen perennojen mukana. Kangasajuruoho on löytänyt paikkansa kivipenkereen päältä ja jatkaa valloitustaan. Ketoneilikkaa olen kylvänyt vuosia sitten, ja se iloisesti leviää kedolla. Kellokukista harakankello, kissankello ja peurankello kuuluvat alkuperäiseen lajistoon.
Viherkesannot hoitavat maata ja lisäävät monimuotoisuutta
Alueen kukkivat kasvustot ovat myös lisääntyneet viljelytoimintaamme liittyvien viherkesantojen seurauksen. Viherkesannoilla hoidan maan viljavuutta, mutta ne ovat myös keitaita pölyttäjille. Hunajakukat siemensivät viime vuonna, ja ovat nyt kukassa. Puna-apila talvehti hyvin ja kukkii nyt komeasti. Alueen on löytänyt myös mm. puna-ailakki, päivänkakkara ja kirjavapillike. Uudet kylvöalueet ovat vasta taimiasteella, mutta loppukesällä on tarjolla kukkien runsautta.
Pihanurmi on villiintynyt
Pihanurmenne on varsin villin näköinen, sillä ruohonleikkurilla on pujoteltu vain vuohenputken valloittamilla alueilla. Lähinnä pihanurmi näyttää nykyisin niityltä, jonka on laajalti valloittanut suopayrtti, ukonkellot, myskimalva, hiirenvirna, huopa-ohdake, niittynätkelmä ja keltanot. Matalimpana lajina ihastuttaa nurmitädyke, joka vielä paikoitellen kukkii.
Perhosia riittää
Perhosia en ensimmäisinä vuosina seurannut erityisemmin, sillä niitä ei vain näkynyt runsaasti kuten viime vuosina. Tämän kesän uusi havainto on kirjoverkkoperhonen. Pihlajaperhosia on etenkin tänä vuonna näkynyt todella paljon. Myös ritariperhoshavainnot ovat lisääntyneet vuosittain. Hopeatäpliä, sinisiipiä, tesmaperhosia, nokkosperhosia, sitruunaperhosia ja tummapapurikkoja on näkynyt tänä kesänä runsaasti kuten aiempina vuosina. Matarakiitäjän toukkia olen nähnyt aiempina vuosina, mutta tänään näin aikuisen perhosen ensimmäisen kerran. Nopea oli liikkeissään, joten kuvaan en saanut. Se lenteli tuoreella niitylläni kuin kolibri.
