AjankohtaistaLuonnon monimuotoisuusLuontoPihasuunnittelu

Hallittua hoitamattomuutta puutarhaan

Pihaniittyä
Suopayrttien hehkua iltauringossa.
Särmäkuismaa ja kangasajuruohoa kivikon reunalla.
Pihlajaperhonen huopa-ohdakkeella
Leinikkejä, päivänkakkaroita, harakankelloja ja koiraanputkea.
Nurmitädyke villiintyy helposti upeiksi sinisiksi kasvustoiksi, kun jätät nurmikon leikkauksen vähemmälle.
Puna-ailakki viihtyy rehevillä niityillä
Ritariperhonen voikukalla
Luontopihalla viihtyvät sammakkoeläimet. Kuvassa rupisammakon poikanen.
Satoa omalta niityltä. Ahomansikoita.
Risukasa pihan perällä, josta linnut pitävät..

Pihan ja puutarhan rakentamisessa ja hoidossa on erinomainen mahdollisuus tukea luonnon monimuotoisuutta ja samalla tehdä työtä luontokadon hillitsemiseksi. Tai tarkemmin ilmaistuna tee vähemmän pihahommia, niin luonto kiittää. Pölyttäjäkato on varmasti kaikkien tuntema ongelma, mutta myös kaikki muut eliöryhmät ovat tärkeitä. Luonnossa jokaisella kasvilla ja eläimellä on paikkansa ja tarkoituksena, jotta kokonaisuus toimii ilman suurempia häiriötekijöitä. Olemme osa luontoa, joten hyödynnetään myös luonnon ja puutarhan harmittomien mikrobien terveysvaikutukset. Mitä monilajisempi elinympäristö, sitä terveemmät ihmiset. Ala villiksi, kuten WWF neuvoo.

Otetaan mallia luonnosta

Luonnossa, jossa ei näy ihmisen käden jälki ei ole suoria rivejä ja säännöllisiä muotoja, eikä siisteys ja selkeä järjestys ole elinehto. Suositaan pihassa kerroksellisia kasvustoja, puita, pensaita ja maata peittäviä kasveja. Koko kesän kukkivat kasvustot lisäävät pihapiirin eläinlajistoa kuten lintuja, perhosia ja mesipistiäisiä. Marjovilla kasveilla tarjoat ruokaa itsellesi ja pihan linnuille. Kukkivilla ja marjovilla pensasryhmillä saa luotua pihaasi tunnelmallisia vehreitä nurkkia ja suojaa oleskelulle. Käsittelemätöntä puuta voi käyttää monipuolisesi. Kasvilavassa ei voi käyttää käsiteltyä puuta, mutta aikansa palveltuaan siitä ei myöskään tule ongelmajätettä. Puumateriaalin lahoaminen kuuluu sen elinkaareen.  Pihaa kannattaa jättää myös lahopuuta ja risukasoja. Luonnon kivet sopivat erinomaisesti pihan tilojen rajaamiseen. Usealla pihoilla talon maanrakennustöiden aikana kerääntyy kivikasoja, jotka kannatta hyödyntää pihan rakentamisessa.

Tarvitsemmeko leikattavia nurmikoita?

Leikattava nurmiala kannattaa minimoida, annetaan pihaniitylle mahdollisuus kehittyä. Ainakin osa nurmikosta voi jättää leikkaamatta. Nurmikonleikkurilla saa tehtyä käytäviä korkeamman kasvuston sekaan, jotta pihalla liikkuminen on helpompaa ja turvallisempaa.

Leikatut hoidetut nurmikentät ovat historian saatossa olleet rikkauden ja vaurauden statussymboli, jota työväenluokka alkoi jäljitellä 1900 -luvulla, kun ruohikonleikkuri keksittiin. Kulttuurimme on opettanut meidät näkemään siistin ja viimeistellyn alueen kauniina ja turvallisena. Olisiko aika pois oppimiselle eli vaihtaa statussymboli luontoystävällisempään ja helppohoitoisempaan niittyyn. Niityn hoidossa riittää leikkaus ja leikkuujätteen pois korjaaminen kerran kesässä.

Mikä on niitty?

Erityyppiset niityt ja luonnonlaitumet ovat lajirikkaimpia elinympäristötyyppejämme. Niityt ovat historian saatossa kehittyneet laidunnus- ja niittoheinäkulttuurin myötä. Riippuen alueen ravinteisuudesta, kosteudesta ja käyttötavasta, on alueelle valikoitunut hyvin monilajinen kasvilajisto, joka tukee mm. monilajisen hyönteis- ja lintulajiston elämää.  Eläinten kasvuun ja maidon tuotantoon sitoutuneet ravinteet ovat köyhdyttäneet maaperää, ja monilajiselle kukkakasvustolle on tullut kasvutilaa. Tänä päivänä erityyppisiä niittyjä ja luonnonlaitumia on valitettavasti hyvin vähän jäljellä. Maataloustuotannon tehokkuusvaatimus näkyy niittykatona.

Ravinteet kiertoon

Luonnossa ravinteet kiertävät, kierrätä sinäkin pihasi lehdet ja muu eloperäinen jäte. Haravointijätteen ajamisessa jäteasemalle ei ole mitään järkeä, etenkään jos tilalle ostetaan pussimultaa ja lannoitteita. Kasvata typensitojakasveja kuten apiloita, näiden avulla sidot maaperään typpeä ilmakehästä ilmaiseksi ja parannat maan rakennetta. Hyötykasviviljelijälle keräävä ruohonleikkuri on kuitenkin erinomainen apuväline. Jos reheviä nurmialueita on runsaasti, voi näitä kurittaa ja leikata säännöllisemmin ja hyödyntää nurmijäte kasvimaalla katteena. Ruohokate on erinomaista lannoitetta ja suojaa maata kuivumiselta.

Muutetaan asenteita ja tapoja hoitaa pihaa

Suomalaiset ovat tunnollisia suorittajia. Lopetetaan suorittaminen puutarhan hoidossa. Jokaista ns. rikkakasvia ei tarvitse heti nyppiä pois. Vihatut voikukat ovat kauniita ja pölyttäjien suosiossa, joten annetaan niiden kukkia. Unohda täydellisen nurmikon tavoittelu! Nurmikolla saa kasvaa kukkia ja sammaleita, nämä ovat jopa toivottavia.

Kukkapenkkejä ei pidä siivota syksyllä, vaan jätetään talventörröttäjiä ja niiden siemenet linnuille ravinnoiksi. Karikkeessa talvehtii myös valtava määrä hyönteisiä. Monivuotiset kukat myös talvehtivat paremmin, jos niiden varsia ei leikata syksyllä. Lumi kerääntyy paremmin suojaksi, kun kuihtuneet kukkavarret jätetään pystyyn.  

Älä haravoi nurmikoita, sillä syksyn lehdet lisäävät hajotessaan multavuutta ja maan rakenne pystyy parempana. Lieroille puutarhurin parhaille apulaisille riittää työtä, kun ei haravoi lehtiä pois. Syksyn lehdet voi murskata nurmikonleikkurilla, jolloin ne maatuvat nopeammin.

Jätä kiire pois

Puutarhan tulisi olla rentoutumisen ja rauhoittumisen paikka. Pysähdy katselemaan, kuuntelemaan, haistelemaan, maistelemaan ja tunnustelemaa. Opettele tunnistamaan pihasi luonnonvaraisia kasveja ja eläimiä. Pysähdy kuuntelemaan linnun laulua, heinäsirkan sirinää ja vaikka sateen ropinaa. Pysähdy ja rauhoitu puutarhan vihreydestä ja hiljaisuudesta. Lumoudu kukkien väreistä ja kauneudesta. Nautitaan kukkien, yrttien ja puiden tuoksuista. Tarkkaillaan ja seurataan pihan eläinten elämää. Nautitaan puutarhan tuottamasta sadosta.

Onko pihallasi rikkakasveja vai oheiskasveja?

Maataloustuotannossa rikkakasvit heikentävät sadon määrää ja laatua sekä vaikeuttavat mm. viljan puintia. Näitä ongelmia kotipuutarhurilla ei ole, jos ei edes kasvata syötäviä kasveja. Toisaalta useita ns. rikkakasveja voi syödä kuten nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa. Kukkapenkeissä rikkakasvit ovat kuitenkin ongelmallisia, jos ne valloittavat istutetuilta kukkakasveilta tilaa. Niittymäisellä alueella ei ole varsinaisia rikkakasveja vaan oheiskasveja, ehkä vain ei toivottavia lajeja. Alueen rehevyydestä kertovat monet korkeat heinät ja ruohot. Alueen ravinteisuutta voi hillitä niittämällä näitä ei toivomiaan lajeja useamman kerran kesässä ja korjaamalla niittojätteen pois. Tämän niittojätteen voi hyödyntää katteena kasvimaalla tai kompostissa.

Ota haaste vastaan ja liity WWF:n Ala villiksi -facebook -ryhmään.

(1) Ala villiksi -ryhmä: jokaisella neliömetrillä on väliä! | Ryhmät | Facebook

Share this post