Kohti omavaraisempaa elämää
Kotipuutarhasi vihannes-, marja- ja hedelmäviljelmillä tuet omavaraisempaa elämäntapaa. Jos asut maalla ja sinulla on peltomaata käytössäsi, pääset heti alkuun. Taajamissa aloittaminen voi olla haasteellisempaa, sillä ainakin uudessa pihassa saatat joutua aloittamaan kaiken alusta. Sopivan kasvualustan saatat joutua jopa tuomaan muualta, sillä pihamaan maalaji saattaa esimerkiksi olla karkeaa soraa, joka sellaisenaan ei sovellu viljelymaaksi. Kompostimullalla, karjanlannalla, viherlannoituksella ja kateviljelyllä parannat lähes kaikentyyppisten kasvualustojen viljelyominaisuuksia. Useissa kaupungeissa on mahdollisuus vuokrata viljelypalsta, mikä on erinomainen vaihtoehto harjoitella viljelyä, jos sinulla ei ole aikaisempaa kokemusta vihannesten kasvatuksesta.
Mistä kasteluvesi?
Viime vuosina kuivuus on ollut kotipuutarhureiden riesana. Mistä kasteluvesi? Vesijohtovedellä kastelu nostaa kustannuksia. Haja-asutusalueella asuvilla oma kaivo tai läheinen vesistö voivat olla pelastus kuivina kausina.
Kasvimaan paikan valinta
Kasvimaan kasvit tarvitsevat valoa, lämpöä ja sopivaa kosteutta menestyäkseen hyvin. Lyhyestä kasvukaudestamme on otettava kaikki irti. Varjossa yhteyttäminen ei ole tehokasta. Varjossa vaateliaiden kasvien kasvu on hitaampaa, kasvin maanpäällinen osa jää honteloksi ja sadon laatu kärsii. Suuria puita ei saisi olla varjostamassa ainakaan etelän puolella. Pohjoisen ja idän puolella puilla taas saadaan suojattua aluetta kylmiltä tuulilta. Suuret lehtipuut kasvimaan lähellä myös imevät tehokkaasti veden ja ravinteet. Liika märkyys on myös pahasta. Pitkiin sadekausiin on myös varauduttava. Salaojitus voi olla tarpeen, jotta vesi ei seiso ja tukahduta suurella vaivalla hoidettuja kasvustoja. Toki pellon pinnan muotoilulla ja viljelemällä harjuissa eli kohopenkeissä saadaan hillittyä liikaa märkyyttä. Harjuissa myös maa lämpiää paremmin.
Kasvimaan viljelyominaisuudet
Kasvimaan maan maalaji, multavuus ja kasvualusta syvyys vaikuttavat viljelyominaisuuksiin. Kasvimaan kasvualusta paksuus olisi hyvä olla n. 40 cm. Maa harvoin on tasalaatuista, vaan useimmiten se on seos eri karkeusastetta olevaa kivennäismaata ja eloperäistä, maatuvaa ainesta sisältävää maata. Karkeasti luokiteltuna kivennäismaita ovat maat, joissa eloperäistä on alle 20 % ja maalaji on moreenia, soraa, hiekkaa, hietaa, hiesua- ja savea. Multamaita ovat maat, joissa orgaanisen eli eloperäisen aineksen määrä on 20-40 %. Multamaat ovat erinomaisia viljelyominaisuuksiltaan. Runsas maan eloperäinen aines parantaa veden ja ravinteiden pidätyskykyä. Maan luontainen ravinnevarasto ja maaperäeliöstä elinolosuhteet ovat multavassa maassa parempia kuin maassa, joka koostuu pääosin kivennäismaasta. Esimerkiksi hiekkapitoinen maa läpäisee märkinä kausina hyvin vettä, mutta samalla myös useat kasveille tärkeät ravinteet kuten typpi huuhtoutuu pois. Savimaa puolestaan läpäisee vettä huonosti, jos maan mururakenne ei ole kunnossa ja maassa ei ole lierojen käytäviä, jotka parantavat maan vedenläpäisykykyä. Savimaan pintamaa myös liettyy rankkasateiden seurauksena, kuivassa se kuorettuu ja pahimmillaan maa halkeilee kuivuudesta.
Viherkatetta kasvimaan maan suojaksi
Oli kysymys savesta tai karkeasta maalajista, kannatta kotipuutarhurin aina käyttää eloperäistä katetta kasvien riviväleissä. Ruohosilppu on parasta. Kate suojaa maan pintaa veden liettävältä vaikutukselta, kuivina kausina se hillitsee maata kuivumiselta ja ruohosilpusta vapautuu nopeasti ravinteita viljelykasvien käyttöön. Maaperän eliöt kuten lierot myös viihtyvät paremmin katetussa maassa. Katteen haittapuolena on, että märkinä kausina kasvitaudit saattavat viihtyä paremmin ja etanat rakastavat katettua kasvimaata. Joka tapauksessa maaperän elämän ylläpitäminen on asia, johon ei voi kiinnittää liikaa huomiota. Kun lierot ja muut maaperän eläimet viihtyvät kasvimaassa, on yleensä maan hoidossa asiat kunnossa ja maa tuottaa runsaan sadon.
Maan huokosrakenteella on väliä
Maassa tulee olla huokosverkosto eli vedelle ja ilmalle tulee olla mahdollisuus liikkua maassa. Kotipuutarhurilla harvoin on ongelmana maan tiivistyminen. Ammattiviljelemillä raskaat koneet aiheuttava maan tiivistymistä ja täten heikentävät viljelyominaisuuksia. Jos kasvimaasi on entistä peltomaata, voi tiivistymisongelmaa olla. Kotipuutarhuri voi myös selvittää silmämääräisesti tulevan kasvimaansa ominaisuuksia ns. lapiotestillä. Lapiotestillä voi tutkia kasvualustan syvyyden ja pohjamaan laadun. Pohjamaa voi toisinaan olla tiivistä ja heikentää muuten hyvärakenteisen maan vedenläpäisykykyä. Silmämääräisesti voi arvioida multavuutta maan tummuuden ja eloperäisen aineksen mukaan. Jos maa on muhevaa ja multavaa, pääset helpolla alkuun. Lisäksi tutki löytyykö lieroja ja niiden käytäviä. Jos maa on savipitoinen ja tiivis, yritä murentaa maata. Onko se tiivis kova köntti, vai murustuuko se helposti? Jos maa on tiivistä ja kovaa, on kunnostustoimenpiteet tarpeen. Tiivistyneen maan kunnostuksessa maan kuohkeutus maata kääntämää tai kyntämällä on kuitenkin tarpeen. Vältä maan muokkaamista märkänä. Rakenteen pysyvämpi korjaaminen vaatii muokkauksen jälkeen monivuotisen viherlannoituskasvuston. Tällöin maa saa levät, syväjuuriset kasvit biologisesti muokkaavat maata, luovat juurikanavia, tuovat eloperäistä ainesta ja luovat maaperäeliöille kuten lieroille mahdollisuuden voida paremmin ja lisääntyä.
Eloperäinen aines parantaa kasvukuntoa
Eloperäisen aineksen lisääminen parantaa rakennetta ja luo maaperäeliöstölle paremmat elinolosuhteet. Pienillä aloilla hyvän multamaan lisääminen voi olla järkevää, mutta hyvä multa maksaa. Jos saatavilla on kompostimultaa tai hyvin palanutta karjanlantakompostia, niin niitä kannatta lisätä. Kuten jo aiemmin kerroin, eloperäisen katteen käyttäminen kasvukaudella kannattaa. Jos pinta-alaa on käytössäsi reilusti, kannattaa aina osa laittaa viherkesannolle ainakin yhdeksi kasvukaudeksi. Paras teho on monivuotisella kasvustolla. Mitä enemmän saat kasvatettua juuri- ja vihermassaa, sitä parempi. Typensitojakasvien käytöllä säästät lannoitekustannuksissa. Pelkkää apilaa ei kuitenkaan kannata kylvää, vaan seoksena heinän kanssa. Apiloista puna-apila kasvattaa syvän juuren, joka kuohkeuttaa maata ja tuottaa paljon juurimassaa. Myös maanpäällinen kasvusto on runsas. Se on monivuotinen ja erittäin tehokas biologinen typensitoja. Toisinaan apilan talvehtiminen voi olla heikkoa. Jos se talvehtii hyvin, voi kotipuutarhurilla olla ongelmana siitä eroon pääseminen, kun on aika ottaa lohko käyttöön. Savimailla kasvusto täytyy lopettaa syvään kääntämällä myöhään syksyllä, kyntäminen olisi helpoin keino. Valkoapilasta eroon pääseminen voi myös olla ongelmallista, jos se menestyy hyvin. Tiukoilla savilla valkoapila ei yleensä viihdy. Kotipuutarhurille yksivuotiset viherlannoitusseokset ovat helpoimpia. Valmiita seoksia, joissa on muitakin kasveja kuin apiloita, löytyy siemenosastoilta. Yksivuotisia apiloita ovat mm. persianapila, maa-apila ja veriapila. Näitä kannattaa myös kasvattaa seoskasvustoina. Seoksiin voi kylvää esimerkiksi, tattaria, auringonkukkaa tai hunajakukkaa. Apiloiden ja muiden kukkakasvien seoksella saat upean kasvuston, josta pölyttäjät tykkäävät. Viljakasveja esimerkiksi kauraa tai ohraa voi laittaa sekaan suoja- ja tukikasviksi. Heinistä raiheinää voi myös laittaa yksivuotiseen seokseen.