Kotipuutarhan rakentaminen lähtee hyvästä suunnittelusta. Ammattilaista kannattaa hyödyntää, jos itse olet täysin kokematon ja kouluttamaton puutarha-asioissa. Pihan suunnittelu lähtee sinut tarpeista ja toivomuksista. Mieti myös, miten paljon sinulla aikaa ja halua työskennellä puutarhaharrastuksesi parissa.
Kotipuutarhan hoidossa tärkeintä on hoitaa ja ylläpitää maan kasvukuntoa ja ylläpitää monipuolista kasvilajistoa. Kun maan rakenne on kunnossa ja eloperäistä ainesta riittävästi, maaperäeliöt viihtyvät, ja samalla myös kasvit. Samalla luomme elintilaa monilajiselle hyönteislajistolle. Ylläpitämällä lajikirjoa hillitsemme myös kasvintuhoojien joukkohyökkäyksiä, sillä tällöin luomme elintilaa ja ravintoa myös petolajeille, jotka hoitavat torjuntahommia. Linnut ovat myös tehokkaita tuholaisten torjunnassa, joten muista tarjoata niille pesintä- ja suojapaikkoja. Kotipuutarhassa istuta tai kylvä mahdollisimman monipuolinen kasvilajisto, erityisesti kukkivia kasveja kannattaa suosia. Useat meidän kutsumat rikkakasvit ovat erinomaisia ylläpitämään pölyttäjälajistoa, esimerkiksi näihin kuuluu vihattu voikukka ja leskenlehti. Kotipuutarhassa liika siisteys ja leikatut nurmikot eivät tarjoa elintilaa monimuotoiselle lajistolle. Liika lannoittaminen ja torjunta-aineiden käyttö puolestaan köyhdyttävät koko pihan eliölajistoa.
Pihan suunnittelua luonnon ehdoilla
Luonnon monimuotoisuuden kannalta ihanteellinen piha-alue on laaja alue, jossa voi luoda monilajisia ja kerroksellisia kasvustoja. Mielikuvitukselle kannattaa antaa siivet. Löytyykö pihasta tai voiko sinne esimerkiksi istuttaa varjoisia ja suojaisia pensasalueita, ympärivuotista vihreää tai kukkakasvien keitaita? Onnistuuko perustaa tai ylläpitää avointa paahteista ketoa tai varvikkoa? Vesi tuo eloa ja vaihtelua, miten olisi vesiaiheen perustaminen? Havupuut tuovat ympäri vuotista vihreyttä ja suojaa linnuille talvella. Monipuolinen lehtipuulajisto suosii monipuolisesti hyönteisten ja lintujen elämää sekä luovat pihatilalle raamit. Kukkivia ja marjovia pensaita, monivuotisia kukkia eli perennoja, yksivuotisia kukkia, niittymäisiä alueita, kylvettyjä viherkesantoja ja hyötykasvimaa. Näillä luot paratiisia kaikille eliöryhmille.
Hoida puutarhaasi harkiten
Puutarhan hoidettavuus on otettava huomioon, mutta kun tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden tukeminen, turha siisteys, jatkuva ns. rikkakasvien kitkeminen tai myrkyttäminen ja nurmikon viikoittainen ajaminen ovat haitaksi. Ainakin osalla nurmialueesta leikkamisen voi jättää loppukesään ja seurata mitä lajeja alueella luontaisesti kasvaa. Jos haluaa ylläpitää siistiä nurmialuetta, kannatta ainakin hankkia keräävä ruohonleikkuri ja hyödyntää niittojäte kasvimaalla katteena. Eloperäisestä katteesta tykkäävät maaperäeliöt ja samalla kasvimaalle saadaan ravinteita ja haihtumissuojaa kuumien kausien ajaksi. Luonnonmukaisessa puutarhassa annetaan luonnon valinnalle ja kilpailulle mahdollisuus. Hyötykasvipuolella tarhurin kannattaa pitää ohjat omissa käsissään, jotta talvivarastoon saadaan satoa, joka myös säilyy varastoinnin ajan. Toisinaan tuholaisten kanssa taistelu voi olla varsin toivotonta ja vaatii valtavasti työtä ja mielikuvitusta.
Pölyttäjille ruokaa ja suojaa
Pölyttäjälajit vähenevät huolestuttavaa vauhtia, millä on suorat vaikutukset satomääriin, sadon laatuun sekä pelloilla, puutarhoissa että metsissä. Kotipuutarhurilla on runsaasti mahdollisuuksia tukea pölyttäjien elinolosuhteita. Kukkivia kasvustoja tulisi olla koko kasvukausi, mutta erityisesti keväällä. Keväällä esimerkiksi talvehtivat kimalaiskuningattaret tarvitsevat siitepölyä pesän rakennusvaiheessa. Keväällä pajut kuten raita ovat ensimmäisiä kukkijoita, ja täten erittäin tärkeitä kimalaisille. Sipulikukkia kevääksi, apilanurmia, kukkivia yrttejä ja mykerökukkaisia kannattaa kylvää ja istuttaa.
Pientareet ja niityt ylläpitävät monimuotoista eliölajistoa
Pientareiden ja niittyjen kukkakasvustot ovat parhaimmillaan keitaita pölyttäjille ja muille hyönteisille. Niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet eli perinnebiotoopit ovat perinteisen laidunnus- ja niittokulttuurin tuotteita, ja luonnon monimuotoisuuden kannalta rikkaimpia alueitamme. Valitettavasti ne ovat katoava luonnonvara. Nämä entiset laidunalueet ovat pääosin kasvaneet umpeen ja rehevöityneet hoidon puutteessa, koska laiduntavaa karjaa meillä on todella vähän. Raivaamalla ja niittämällä toki saa paljon hyödyllistä aikaiseksi, mutta niityn ylläpito tai kunnostaminen ja kehittyminen uudelleen kukoistavaksi vaatii sitoutumista vuosittaiseen hoitoon ja myös fyysistä kuntoa.
Lisätietoa ja ohjeita vapaa-ajan asunnon piha- ja ranta-alueiden suunnitteluun:
https://tapio.fi/wp-content/uploads/2019/10/kukkaniitty_mantymetsa_ja_hiekkaranta.pdf