Luontokatoa voi jokainen torjua omalla pihallaan lisäämällä kukkivia puutarhakasveja, mutta myös suosimalla luonnonvaraisia niittykukkia. Asutko maalla? Onko sinun pihapiirissäsi vanhoja laidunalueita tai muita heinävaltaisia alueita, joista melko helposti saisi kunnostettua perinteisen kukkaniityn? Jos asut taajamassa, voit kokeilla kunnostaa vanhasta pihanurmikosta niittyä, ainakin osalle pihanurmialueesta. Tänä päivänä niittyjen tärkeydestä luontokadon torjujina kirjoitetaan paljon, mutta ne eivät ole uusi juttu vaan merkittävä osa entisajan maatalouskulttuuria. Monimuotoinen lähiympäristö tukee myös ihmisen terveyttä. Esimerkiksi allergiasairauksia on vähemmän lapsilla, jotka ovat saaneet elää monimuotoisessa maaseutuympäristössä.
Perinteiset niityt eli perinnebiotoopit ovat olleet tärkeä osa suomalaista kulttuurimaisemaa. Vuosisatojen saatosssa karjan laidunnus ja niittytalous ovat muovaneet nämä arvokkaat niittyelinympäristöt monilajisiksi. Perinnebiotooppeja ovat myös puustoiset hakamaat ja metsälaitumet, joiden avoimissa laikuissa kasvaa heiniä ja kukkakasveja. Laidunnuksen vähenemisen vuoksi niittyala on vähentynyt viimeisten 50 vuoden aikana 90 %. Laidunnuksen ja/tai niiton loppumisen seurauksena niityt kasvavat umpeen, alue rehevöityy ja kasvilajisto muuttuu yksipuolisemmaksi. Samalla menetetään elinympäristö myös usealta hyönteislajilta kuten perhosilta ja mesipistiäisiltä sekä linnuilta.
Niittyjä on monenlaisia
Monien vanhojen tai toimivien maatilojen lähiympäristöstä löytyy entisiä laidunalueita, joilla saadaan oikeanlaisella hoidolla elvytettyä niittykasvillisuus uuteen kukoistukseen. Hyviä niittyalueita ovat olleet paahteiset rinteet, jotka ovat melko ravinneköyhiä ja valoisia. Näillä kasvusto on melko matalaa, ja rehevät ja korkeat heinät ja ns. kestorikkakasvit eivät viihdy. Aiemmasta niitystä ja laidunnuksesta kertovat tietyt kasvilajit, jotka alueella ehkä vielä sinnittelevät. Niittyjä on hyvin monen tyyppisiä, kuivia, kosteita sekä kaikkea näiden väliltä. Alueella menestyvään kasvilajistoon vaikuttavat maantieteellisen sijainnin lisäksi mm. kohteen valoisuus, maaperän ravinnepitoisuus ja vedenpidätyskyky sekä aiempi maankäyttö laitumena tai niittoheinäniittynä.
Niukkaravinteisille niityille on aikojen saatossa valikoitunut matalia heinäkasveja ja kukkakasveja. Tyypillisiä kukkakasveja ovat mm. pukinjuuri, purtojuuri, ruusuruoho, nurmitatar, aholeinikki, sarjakeltano, kaunokit, siankärsämö, ketoneilikka, tervekukka, kissankello, peurankello ja kultapiisku.
Runsasravinteisille ja kosteille niityille tyypillisiä lajeja ovat horsma, vadelma, ohdakkeet, korkeat heinät, koiranputki, vuohenputki, hevonhierakka, mesiangervo, rönsyleinikki ja nokkonen. Tämän tyyppisiä alueita usein väheksytään, mutta on myös muistettava, nämä alueet ylläpitävät useita perhosille ja mesipistiäisille tärkeitä lajeja. Esimerkiksi ohdakkeet houkuttelevat runsaasti perhosia, kuten myös koiranputki. Horsmat myös ovat pölyttäjille mieleisiä. Nokkonen ja ohdakkeet ovat useille perhoslajien toukkien ravintokasvi, joten niitäkin tarvitaan. Näiden rehevien alueiden kohdalla vuosittainen niitto ja niittojätteen pois korjuu ovat ehdottomasti tarpeen, jotta alueiden taimikoituminen ja umpeen kasvu voidaan estää sekä samalla hillitään rehevyyttä.
Entisen niityn kunnostus
Niityn kunnostus alkaa useimmiten puuston harventamisella, jos laidunkäytöstä on pitkä aika. Alueelle tarvitaan valoa ja luodaan suotuisammat olosuhteet kenttäkerroksen kasvillisuuden monipuolistumiselle. Puiden kaato vapauttaa ravinteita maaperään, joten harvennus kannattaa tehdä usean vuoden aikana. Paras ajankohta olisi elo-syyskuussa, kun puissa on vielä lehdet. Kevätraivausta kannattaa välttää, sillä se rehevöittää eniten. Raivausjätteet tulee korjata ja kuljettaa pois. Lahopuuta kannattaa jättää linnuille pesäkoloja varten ja samalla tuetaan hajottaeliöstön hyvinvointia.
Vanhasta pihanurmesta niitty
Vanhasta pihanurmikosta voi myös kehittyä niittymäinen, kun jättää säännöllisen leikkauksen. Jos alue on kuivahkoa ja karua, voi projekti onnistua melko helposti. Alueella saattaa jo kasvaa kukkakasveja, joita vain et ole huomannut, kun ruohonleikkurilla olet parturoinut kukkakasvustot mataliksi. Alueelle voi myös tehdä täydennyskylvöjä. Poista nurmikasvustoa laikuittain, tasoita syntynyt kuoppa hiekkapitoisella mullalla, tiivistä maata kevyesti ja kylvä laikkuun haluamaasi kasvia. Niittykasvien kylvössä on muistettava, että monet monivuotiset lajit tarvitsevat itääkseen kylmäkäsittelyn, joten sopivin kylvöajankohta on syksyllä. Voit myös istuttaa laikkuihin esikasvattamiasi taimia. Jos et syksyllä ehtinyt aloittaa niittyprojektiasi, siementen kylmäkäsittelyn voit tehdä esimerkiksi maakellarissa kevättalven aikana. Sekoita siemenet hiekkapitoiseen multaan ja laita seos muovipussiin tai rasiaan, johon teet ilma-aukkoja homehtumisen estämiseksi. Pidä seosta ensin n. viikko huoneenlämmössä ja siirrä tämän jälkeen kylmään 4-8 viikoksi, lajista riippuen. Kylvä seos keväällä kasvupaikalleen. Muista kastelu tarvittaessa.
Uuden niityn perustaminen
Niityn perustaminen uuteen paikkaan on pitkäjänteistä puuhaa. Tuloksia alkaa näkyä vasta parin vuoden päästä. Parhaaseen tulokseen pääset, kun aloitat alueen kunnostamisen kesän – syksyn aikana. Aloittelijan ja kiireisen kannattaa valita niityn paikaksi valoisa ja niukkaravinteinen paikka, jossa ns. rikkaruohoja on mahdollisimman vähän. Ennen kylvöä tulevan niityn alue muokataan ja kitketään rikkaruohot mahdollisimman tarkkaan. Monivuotisista rehevistä ja syväjuurista rikkakasveista eroon pääseminen on haasteellista, joten niiden valloittamille alueille niittyä ei ehkä kannata yrittää.
Niittyaluetta ei tarvitse lannoittaa, sillä niittykukat viihtyvät vähäravinteisessa kasvualustassa. Kalkitus voi olla tarpeen. Jos kasvualusta on tiivistä ja savipitoista, on pintamaahan sekoitettava hiekkapitoista maata parantamaan maan läpäisevyyttä ja ehkäisemään pintamaan kuorettumista.
Siementen valinta
Sopivien kukkakasvien valinta on tehtävä huolella. Aloittelijan kannattaa käyttää valmiita siemenseoksia, joihin ammattilainen on suunnitellut kohteen kasvualustatyyppiin sopivan siemenseoksen. Maatianen ry:n verkkokaupassa (https://www.maatiainen.fi/). on erittäin monipuolisesti tarjolla kotimaisia niittykasvien siemeniä ja myös valmiita seoksia.Hyvät valikoimat niittykukkien siemeniä on myös Suomen Niittysiemen Oy:llä (https://niittysiemen.fi/).
Ensimmäistä kukintaa saattaa joutua odottamaan muutaman kesän. Yksivuotisten lajien kevätkylvö kannatta tehdä heti kun lumet sulavat, jotta kylvös hyötyy kevään kosteudesta. Monien niittykukkalajien siemenet ovat erittäin pieniä, joten kylvötyön helpottamiseksi siemenet kannatta sekoittaa hiekan sekaan. Siemeniä ei peitetä. Jos kevät on kuiva, on kylvöksiä kasteltava.
Kukkakasvien lisäksi kannattaa kylvää suojaheinää. Heinien avulla saat perusvihreyden. Suojaheinäksi sopivia lajeja ovat mm. jäykkänata, lampaannata ja nurmirölli ja punanata. Seassa voi olla vähän englanninraiheinää, joka itää nopeasti sekä saat nopeasti perusvihreyttä ja suojakasvin. Näitä heiniä löytyy myös sopivina niittykukkien suojaheinäseoksina. Suojaheinäseoksen siementä riittää yleensä vain n. 100 g/100 m2. Niittykukat ja heinät voidaan kylvää sekakylvönä.
Niityn hoito
Kuivilla vähäravinteisilla alueilla, joissa rikkakasvit eivät ole ongelma, riittää yksi niitto loppukesällä kukkien kukinnan loputtua ja siementen valmistuttua. Paras työkalu on viikate, joka leikaa siististi eikä murskaa. Niiton jälkeen jätä niittojäte paikoilleen muutamaksi päiväksi, jotta kukkien siemenet pääsevät varisemaan ennen niittojätteen korjuuta. Korjuu on tärkeää, jotta alueen ravinteisuus ei pääse lisääntymään. Rehevillä alueilla, joissa tavoitteena on rehevyyden vähentäminen, on niitto tehtävä useampaan kertaan kesässä tai puhdistusniittoja ainakin niillä alueilla, joissa halutaan vähentää ei-toivottuja lajeja. Puhdistusniitolla ehkäistään ei -toivottujen lajien siementämistä ja leviämistä. Niittojätteen korjuu vähentää kohteen maaperän ravinnepitoisuutta ja tukee kasvilajiston monipuolistumista.
