Varaudu kriiseihin ja ylläpidä terveyttä edistävää ravitsemusta. Vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista on entistä enemmän yksilöllä itsellään, kun yhteiskunnan turvaverkkoja heikennetään. Maailmalla myös myllertää ja kriisit seuraavat toisiaan. Riippumattomuuden vähentäminen yhteiskunnasta ja ruokaomavaraisuuden lisääminen ovat osa kriiseihin varautumista. Nyt kannattaa opetella kasvattamaan itse ruokaa omassa maassa. Kotipuutarhaviljelyllä lisäät kotitaloutesi omavaraisuutta ja saat samalla terveellistä syötävää. Kasvipainotteinen ruoka tutkitusti edistää terveyttä. Se on myös ekologista ja edullista. Viljelykasvien riittävän ravinteiden saannin kotipuutarhuri pystyy tarvittaessa turvaamaan ilman ostolannoitteita. Parhaimmillaan kotipuutarhuri voi tuottaa ruokaa itselleen täysin ilman ulkopuolisia tuotantopanoksia. Kasvien siemenet tulevat pääosin ulkomailta, mutta joidenkin lajien osalta pitkäjänteinen puutarhuri voi tuottaa tarvitsemansa siemenet itse ja ylläpitää oma siemenperunaviljelmää. Kotipuutarhassa työskentelystä saat ruuan lisäksi hyötyliikuntaa ja immuunijärjestelmän toimintaa tukevaa mikrobialtistusta. Nyt talvella on aika suunnitella ja valmistautua ensi kesän viljelyhommiin. Onko sinun pihallasi esim. nurmikkoaluetta, jonka voisi kunnostaa hyötykäyttöön?
Typpeä ilmaiseksi ilmakehästä
Viljelykierto on kaiken perusta. Samaa lajia tai sukulaislajeja ei viljellä samalla paikalla peräkkäisinä vuosina. Välillä maan on annettava levätä ja lohkolla viljellään viherlannoituskasveja. Viherlannoituskasviseoksessa tulee aina olla mukana vähintään yhtä kasvilajia, joka kykenee biologiseen typensidontaan. Näitä ovat apilat, herneet, virnat ja pavut. Typpi on tärkeä kasviravinne, ja palkokasvit juurinystyröidensä typensitojabakteerien avulla sitovat sitä suoraan ilmakehästä. Typensitojakasvien viljelyllä tuot ilmaiseksi typpeä maahan, mutta osa niistä on myös syväjuurisia kasveja ja ne samalla parantavat maan rakennetta ja lisäävät eloperäistä ainesta maahan.
Hoida maan kasvukuntoa
Lannoitteet ovat kalliita ja niiden saatavuus voi olla haasteellista kriisitilanteissa. Kemialliset lannoitteet eivät myöskään tue maaperän hyvinvointia, kuten eloperäiset lannoitteet. Hyötytarhan hoidon perusta tulee olla maan rakenteesta- ja kasvukunnosta huolehtiminen, jotta maan sadontuottokyky säilyy vuodesta toiseen. Eloperäiset lannoitteet, joita ovat mm. karjanlantakomposti, puutarhakomposti ja viherkate, tuovat maahan eloperäistä ainesta ja tukevat maan biologista aktiivisuutta. Näillä on suuri merkitys maan rakenteeseen ja ravinnetalouden toimivuuteen. Onnistuneen sadon lisäksi maaperäeliöiden kuten lierojen runsaus, viljelykasvin terve ja syvälle tunkeutuva juuristo, maan hyvän veden läpäisevyys ja veden pidätyskyky kertovat maan hyvinvoinnista. Runsaasti eloperäistä ainesta sisältävä maa myös kestää paremmin häiriötilanteita, kuten kuivia ajanjaksoja. Runsas lierojen aikaansaama huokosverkosto puolestaan parantaa veden läpäisevyyttä sadekausina.
Puhdas puun tuhka on myös arvokasta lannoitus- ja kalkitusaineitta. Se sisältää mm. fosforia, kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia, mutta ei typpeä.
Hyödynnä virtsan ravinteet
Virtsa on hyvä typpilannoite. Sitä me jokainen tuotamme n. 1,5–2 l vuorokaudessa. Siinä on n. 2,5 % virtsa-ainetta eli ureaa ja useita kasvin tarvitsemia hivenravinteita. Terveen ihmisen virtsa on pääosin puhdasta suolistomikrobeista, ja ei sisällä lääkejäämiä. Virtsan saa puhtaasti talteen käyttämällä erottelevaa kuivakäymälää. Potan, virtsapullon, pipineten tai muun sopivan astian avulla homma onnistuu myös. Virtsa kannattaa laimentaa vähintään 1:3 (yksi osa virtsaa ja kaksi osaa vettä) mutta laimennus jopa 1:10 on suositeltavaa, kun virtsa käytetään heti keräämisen jälkeen. Rutikuivaan maahan virtsaa ei pidä levittää. Mitä kuivempi maa on, sitä enemmän virtsaa pitää laimentaa. Virtsaseosta ei saa levittää kasvien lehdille. Virtsaa voi varastoida 2-6 kk ilmatiiviissä kanisterissa. Tällöin varastoinnin aikana virtsan emäksisyys lisääntyy ja mahdolliset bakteerit kuolevat. Virtsan lisääminen kompostiin saa hiljentyneenkin kompostin hereille. Virtsa sopii erinomaisesti mm. kaalien, punajuuren ja kesäkurpitsan lannoitukseen. Lannoitus virtsalla kannattaa lopettaa n. kuukausi ennen kasvin sadonkorjuuta. Salaatille ja muille kasveille, joiden lehdet syödään, virtsaa ei saa käyttää.
Kotipuutarhuri kompostoi
Kotipuutarhuri kompostoi kaiken eloperäisen tai hyödyntää katteena. Eloperäistä pois vietävää jätettä kotipuutarhassa ei synny. Ei ole mitään järkeä ajaa haravointijätettä jäteasemalle. Syksyn lehdillä voi kattaa ja suojata syysmuokatun kasvimaan. Lehtikomposti on melko ravinneköyhää, mutta parantaa aina maaperän pieneliötoimintaa ja lisää eloperäistä ainesta. Myös ihmisten ulosteita voi hyödyntää, kunhan kompostoi ne huolella. Yleisimmät suolistobakteerit kuolevat n. 50 asteen lämpötilassa. Kompostissa mikrobien välinen kilpailu on ankaraa, mikä myös tuhoaa taudinaiheuttajia. Kuivakäymälän jäte ei suoraan sovi syötäville kasveille, vaan jätettä on jälkikompostoitava 2-3 vuotta.
Kuivikekäymälöiden suotovesi sisältää ulosteen suolistomikrobeja, joten se pitää kierrättää kompostin kautta, jos aikoo käyttää sitä syötäville kasveille. Laimennettuna 1:3 sitä voi käyttää koristekasveille.
Suojaa maan pinta
Eloperäinen kate kasvimaalla on aivan ehdoton maan pinnan suojana, ja samalla hiilen sidonta tehostuu. Pienillä aloilla on helppo harjoittaa viljelyä, jossa maata ei ollenkaan muokata. Kasvien kylvö tai istutus tehdään niin, että katetta vain siirretään kylvörivien kohdalta syrjään, jotta kylvötyö onnistuu. Maaperäeliöt hoitavat tällöin maan muokkauksen. Maahan pääsee kehittymään hyvä huokosrakenne ja eloperäisen aineksen määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Monivuotiset rikkakasvit tosin voivat muodostua ongelmaksi, jos niitä ei ole etukäteen torjuttu ja/tai laiminlyö niiden säännöllisen kitkemisen. Toisaalta on myös muistettava, että rikkakasvit ovat osa peltoekosysteemiä, ja täydellistä rikkakasvittomuutta ei kannata tavoitella. Kuivina kausina jopa rikkakasvit suojaavat maata kuivumiselta. Pitkien poutakausien aikana rivivälien rikkakasveja voi hillitä esim. leikkaamalla ne ruohosaksilla. Juurinen nyhtäminen tai muu muokkaamiseen perustuva kitkeminen vain edistää maan kuivumista.
Nurmikon leikkuun sivutuotteena syntyy arvokasta lannoitetta
Suomalaiset rakastavat leikattavia nurmikenttiä. Leikattava nurmikko ei ole luonnon monimuotoisuuden kannalta suositeltava verrattuna kukkiviin niittyihin, mutta keräävän leikkurin avulla nurmelta saa arvokasta lannoitetta ja maanparannusainetta. Ruohosilppu katteena riviväleissä lannoittaa maata sekä suojaa maanpintaa sateiden aiheuttamalta liettymiseltä, kuorettumiselta ja ravinnehuuhtoutumilta, estää maan kuivumista poutakausina, lisää eloperäistä ainesta maahan, antaa suojaa ja ravintoa maaperäeliöille ja hillitsee rikkakasvien kasvua. Ruohokatteella suojattu maa on muhevaa, kasteluvesi imeytyy nopeasti ja mahdollisten rikkakasvien kitkeminen on helppoa. Ruohosilppua on lisättävä pitkin kesää, sillä se maatuu nopeasti.
Hyödynnä sekaviljelyä ja ylläpidä luonnon monimuotoisuutta
Sekaviljely kannatta, sillä se tuo kestävyyttä. Kumppanuuskasveja hyödyntämällä vähennät tuholaislajien esiintymistä. Esimerkiksi härkäpapu ja peruna viihtyvät rinnakkain ja voimakastuoksuinen samettikukka hämää kaalin tuholaisia. Monilajiset petopenkit, pientareet ja muut reuna-alueet ylläpitävät ja lisäävät pölyttäjien sekä tuholaisia hävittävien petohyönteisten ja hämähäkkien monilajisuutta ja runsautta.
Kasvukautta ja sadon onnistumista määrittää ennen kaikkea kevään, kesän ja syksyn sääolosuhteet. Esimerkiksi kylmä ja kuiva kevät jarruttaa kasvuun lähtöä, kuivana kesänä viihtyvät tuholaiset, märkänä kesänä kasvitaudit jylläävät ja syksyllä halla voi pysäyttää kasvun liian aikaisin. On siedettävä ja pyrittävä hallitsemaan kylmyyttä, kuumuutta, kuivuutta, märkyyttä, tuholaisia, kasvitauteja ja rikkakasvit. Yhtenä vuonna jokin lajin viljely voi epäonnistua, mutta harvoin kaikkien viljelykasvien viljely menee saman kesänä pieleen. Kannattaa siis viljellä useita lajeja ja saman lajin eri lajikkeita. Ota myös huomioon eri lajien kasvirytmi, taudinkestävyys ja ravinteidentarve. Oikean lajikkeen valinta on myös tärkeä asia. Esimerkiksi varhaisporkkana -lajikkeet kasvavat nopeasti, mutta pitkää varastointia kellarissa ne eivät kestä. Härkäpapu kannattaa kylvää heti kun maa on sulanut, sillä itäessään ja kasvukauden alussa härkäpapu ei viihdy kuumassa ja kuivassa. Kaaleista superfoodin maineessa oleva lehtikaali on huomattavasti vaatimattomampi tuottamaan satoa kuin esim. keräkaali. Lisäksi lehtikaalia voi pakastaa tai kuivata talven varalle. Lehtikaali myös kestää syksyllä erinomaisesti kylmää. Satoa voi korjata niin kauan, kunnes lumi peittää maan. Toinen syksyn kylmiä ilmoja sietävä kasvi on purjo. Joinakin talvina osa saattaa selviytyä talven yli.
Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys palkitaan
Nykyihminen on tottunut, että tuloksia pitää näkyä heti. Hyötypuutarhan hoito vaatii kuitenkin pitkäjänteistä pinnaa. Hyvä suunnittelu ja ennakkovalmistelu auttavat onnistumisessa. Useat kasvit vaativat taimikasvatuksen aloittamisen jo kevättalvella ja keväällä pitää varhaisimmat kylvöt tehdä heti maan sulettua, jotta sato ehtii valmistua. Tuholaisten torjuntaan ja ennalta ehkäisyyn kannattaa myös varautua. Harsot ja ötökkäverkot ovat suureksi avuksi. Kesä voi olla työläs, jos joutuu paljon kastelemaan tai sateisina kesinä rikkakasvien torjunta vie aikaa. Onnistumiset palkitaan. Jo alkukesällä voit päästä nauttimaan omaan maan salaattikasveista, pinaatista, retiiseitä ja yrteistä. Lehtikaalista pääset myös napsimaan satoa nopeasti.
Jos olet täysin noviisi puutarhahommissa, aloita esimerkiksi lavaviljelyllä tai muuten pienellä alalla, jotta heti ensimmäisenä vuonna tunnet, että homma pysyy hallinnassa. Älä luovuta, vaikka heti ei tule täydellistä satoa. Kasvukaudet ja kesät ovat erilaisia, ja meillä konkareillakin tulee epäonnistumisia vastaan. Itse olen jo 40 vuotta näitä viljelyhommia tehnyt ja aina oppii joitakin uutta.
